Cajo 9-vuotiaana ROP & ROP-VET Stora Stockholm 2008. Kuva: Per Unden, julkaistu HundSport-lehdessä. |
|
|
C.I.E. & SE MVA(N) FI V-01 V-02 V-05 EEV-02 PMV-03 SE V-04 MVV-08 BISS
Hingstbackes Red-Cajo "Cajo"
|
Rek. nro: | FIN39019/99 |
|
Sukupuoli: | uros |
|
Syntymäaika: | 11.10.1999, Kausala |
|
Ikä: |
|
|
Kasvattaja: | Leena Jokela
kennel Hingstbackes |
|
Omistaja: | Katja Stoltzenberg, Turku
katjast[ät]gmail.com |
|
Korkeus: | 50 cm |
|
Paino: | 22,5 kg |
|
Lonkat: | B/B |
|
Kyynärnivel: | 0/0 |
|
Silmät: | Terveet, ei muutoksia (11/2008, 6/2005, 6/2004, 6/2003, 2/2001) |
|
PRA-prcd: | B, carrier |
|
DLA-haplotyyppi testattu: | 01502*00601*02301 01502*00601*02301
= Koiralla ei ole genomissaan IMRD:lle altistavaa riskihaplotyyppiä, eikä sen sairastumisriski ole kohonnut |
|
|
Meriitit
| Tittelit |
 Kansainvälinen näyttelyvalio
Ruotsin näyttelyvalio
Voittaja 2001
Voittaja 2002
Voittaja 2005
Eestin Voittaja 2002
Pohjoismaiden Voittaja 2003
Ruotsin Voittaja 2004
Maailman Voittaja veteraani 2008
|
| Muita meriittejä |
SNJ:n Kaunein Novascotiannoutaja 2002
Osallistumisoikeus Cruftsin näyttelyyn
vuosina 2002 - 2007, 2009 - 2010
Maailman Voittaja 2008: ROP-VET, Va-SERT (PU2), MVV-08, Kuuden parhaan joukossa BIS-Veteraanifinaalissa
Voittaja 2005: FCI8 RYP-kehässä seitsemän parhaan joukossa
RYP-4 Tuusula KR 2003
RYP-3 Parkano 2003
RYP-4 Laukaa KR 2004
RYP-4 Eestin voittaja 2004
RYP-2 Tuusula KV 2004
RYP-4 Turku KV 2006
Voittaja 2001, 2002 ja 2005 näyttelyissä PU1 ja CACIB. Voittaja 2003, 2004 ja 2006 näyttelyissä PU2 ja va-CACIB
Stora Stockholm 2003, Ruotsi: VSP, SERT, CACIB
Stora Stockholm 2003, Ruotsi: VSP, SERT, CACIB
Stora Stockholm 2008, Ruotsi: ROP, SERT,
ROP-VET, SE MVA(N)
|
|
| Toller Showt / Erikoisnäyttelyt |
2008: PU4, BIS VETERAANI
2005: PU1, BEST IN SHOW, Parhaat Liikkeet
2006: PU2, Parhaat Liikkeet
2004: PU3, Parhaat Liikkeet
2003: PU5, Parhaat Liikkeet
2002: Parhaat Liikkeet
Tollarspecialen, Ruotsi:
2006: PU2, BIS ÖPPEN KLASS HUND (uroksia 150)
Tollar circuit show, Ruotsi:
2006: PU2, VSP-VET, vara-SERT
SNJ:n päänäyttelyt:
2008: ROP-VET, BIS-VET-3
2007: PU2, ROP-VET, BIS-VET-4
2005: PU2
"Lovely balanced dog with a masculine head & good expression. Lovely neck & topline. So well angulated both front and rear. Excellent body & proportions.
Very good bone & feet. Excellent coat. Presented to perfection. Super mover." (Agneta Cardell, SE)
|
| Muut palkinnot |
18 x CACIB
2 x va-CACIB
3 x SERT
3 SERT Ruotsi
SERT Viro
2 x vaSERT Ruotsi
19 x ROP, 7 x VSP, 14 x PU2
10 x ROP-VET
|
| Luonnetesti |
|
Hyväksytty luonnetesti, LTE + 174 p.
|
| Taipumuskokeet |
|
NOU0...
|
|
|
Sukutaulu
Sukusiitosprosentti (6 polvella): 4,4 % / Sukutaulu, jossa kuvia ja tietoja »
isä
Applehill's Ok Zeiban
A/A 3*SERT |
Flyingtollers Lukas
B/A 1*SERT |
River Duck's Alexander
ua |
Flyingtoller's Tanja
ua 2*CACIB |
Zeiban's New Happy World
A/A 1*SERT |
Nordwart Gos
B/B 19*SERT |
Zeiban's Barking Rouge
A/A 5*SERT |
emä
Trindy's Happy World
A/A 2*SERT |
FIN MVA TK2 TK3
Nordwart Peleus
A/A |
Willo-B's Rip Curl
A/A |
Harbourlight's Pick Up Sticks
A/A |
Zeiban's Hello World
A/A 3*SERT |
DK MVA MV-91
Bright Flower's Ambassadeur
A/A |
Zeiban's Barking Rouge
A/A 3*CACIB |
|
|
|
Cajon tarina ja luonteesta
Oli onnekkaiden sattumien kauppaa, että tämä punaturkkinen suurisydäminen koira päätyi meille.
Alunperin tuleva pennun piti olla sukupuoleltaan narttu ja se oli päätettyä hankkia keväällä - no, se pentu olikin sitten uros ja
saapui keskellä pimeintä talvea juuri ennen uuden vuoden aattoa 1999. Cajo oli tuolloin 11-viikkoinen. Olin itse asiassa nähnyt sen 2 - 3 viikon ikäisenä
nyyttinä, mutten tuolloin tiennyt kyseisestä pentueesta jonkun muuttavan luokseni. Kartoitimme tuolloin
vasta kasvattajia tutustumiskäyntien ja soittojen avulla ja ohikulkumatkalla päätimme poiketa Kausalassa tutustumassa Leenaan.
Muutamassa viikossa ehti tapahtua paljon. Ajatus oli yhä ottaa pentu vasta keväällä, mutta monen sattuman kautta äitini soitti minulta
salaa puhelun tälle mieleen jääneelle kasvattajalle jo pentujen ylitettyä luovutusiä. Selvisi, että kasvattajalla oli jäljellä
yksi tomera urospentu, jonka oli alunperin ajatus jäädä hänen luokseen, mutta joka kuitenkin ehkä voisi muuttaa. Pentua lähdettiin katsomaan
ajatuksella, että jollei se ole sellainen, kuin toivotaan, niin ei sitten oteta - tällä kertaa ei ollut kiire.
Muistan kuitenkin elävästi sen hetken, kun näin Cajon kurkkaavan oven raosta; sillä hetkellä
ajatukseni oli lyhyesti: Se on täydellinen. Nappisilmä, jolla oli pieni valkoinen kolmio kuonon päällä ja tomerasti sojottava häntä.
Cajo oli utelias, kiltti ja hyvin helppo pentu. Se oli jo pikkupentuna
todella rohkea olematta kuitenkaan tyhmänrohkea. Energia tuntui loputtomalta huolimatta pitkistä metsälenkeistä. Energia
suuntautui kuitenkin oikeisiin kohteisiin, eikä Cajo tehnyt pentuaikana muita tuhoja kuin pätkäisi naskaleillaan kaksi mielestään täysin
turhaa lampunjohtoa poikki. Energian se purki leikkimiseen. Pantaa ja erityisesti valjaita se inhosi syvästi, ja kulkikin 4 kuukauden ikään asti lähes
aina vapaana lenkeillä.
Jos pitäisi kuvailla Cajoa muutamalla sanalla, niin sanoisin, että se on luonteeltaan koira, joka tekee kaiken sydämestään.
Se on älyttömän elämäniloinen
koira, se nauttii huomion keskipisteenä olemisesta ja on valmis leikkimään missä ja koska tahansa. Agilityä ja temppujen tekemistä se rakastaa.
Kokeilinkin sen kanssa melkein kaikkia mieleentulleita harrastuslajeja, sillä se on aina innoissaan lähdössä mukaan. Miellyttämisenhalua
Cajolle sen sijaan ei ole varsinaisesti siunaantunut. Se on melko tyypillinen tolleri siinä mielessä, että se
tekee hyvin innostuneena
ja nopeasti kaiken pyydetyn, kunhan se vain näkee tekemisessä olevan itselleenkin hyötyä (eli kunhan miellyttävää palkkaa on luvassa) -
tai kun se tietää, että käskyä vaan on noudatettava. Sillä
on kuitenkin omakin tahto, varsinkin vanhoilla päivillä siitä on löytynyt annos itsepäisyyttä. Olisi kiva päättää, mihin suuntaan risteyksestä lenkillä
mennään, mutta seuraa kuitenkin sitten perässä todettuaan, ettei hänen ajatuksiaan taaskaan kuunneltu. Antamalla sille pari kertaa periksi
kyseisissä tilanteissa, se kuitenkin jatkossa taatusti on toiveikas, että jos tälläkin kertaa onnistaisi ;) Pomon paikalle
se ei kuitenkaan ole koskaan koittanut pyrkiä ja tietää, ettei mamman lautaseen kosketa, vaikka olisi lattiallakin. Jos haluaa kieltää siltä pääsyn keittiöön, riittää, että esteeksi laittaa olemattoman portin, jonka yli se pääsisi kävelemällä.
Namien eteen se tanssisi vaikka päällään, jos se vain osaisi.
Se oppii äärettömän nopeasti. Olen monesti huomannut, että opettaessani sille yhtenä iltana jotakin temppua, se seuraavalla kerralla jo osaa
tempun kokonaan. Se tarjoaa aktiivisesti itse vaihtoehtoja, joten välillä on riittänyt kun yhdistänyt vaan tekemiseen käskysanan. Sen kanssa ei ole tarvinnut junnata
tokoliikkeiden opettelussa tai jonkun tempun opettamisessa. Cajon reaktiot käskyihin ovat nopeita. Palkkana sille toimii parhaiten ruoka. Se on kohtalaisen ahne,
mutta tyttärentyttäreesä
Duckyyn verrattuna olen todennut, että ei sitten kuitenkaan ihan pohjattoman ahne. Jokin muukin kuin namit voi siis viedä sen huomion treenatessa, se on siis jonkin verran
utelias myös ympäristön tapahtumia kohtaan.
Luonteeltaan Cajo on aina ollut hyvin varma koira. Sillä on vankkumaton itseluottamus, eikä se ole osoittanut koskaan arkuuden merkkejä missään tilanteissa.
Se suhtautuu järkevästi (uteliaisuudella, rohkeasti, hötkyilemättä) uusiin tilanteisiin, mikä onkin ominaisuus, jota olen oppinut arvostamaan todella korkealle, mitä enemmän
koiria olen tavannut. Cajo ei
stressaa uusia tilanteita ja se on helppo ottaa minne tahansa (väkijoukkoon, bussiin, laivaan) mukaan. Suurissa näyttelyissä se kulkee
iloisena käytävien tungoksessa, ei koskaan haasta riitaa, ja ottaa torkut häkissään hälinässä. Se myös sopeutui ongelmitta kaupunkikoiran elämään kerrostaloineen
ja bussimatkoineen muuttaessaan kanssani Turkuun maaseudulta 5-vuotiaana. Sen on aina voinut huoletta napata matkaansa tarvitsematta miettiä,
onko jokin tilanne liikaa (onpa se kerran puolivahingossa joutunut suuren ilotulitustapahtumankin keskelle, eikä
ollut moksiskaan). Luonnetestin mukaan Cajo on testattu kovuudeltaan +1 hieman pehmeäksi,
mutta arkielämässä tuo ei ilmene, vaan olisin veikannut sitä vähemmän pehmeäksi. Ei siis ole tullut vastaan tilanteita,
joita se muistelisi pahalla,
vaikka edelliskertaan olisikin liittynyt jokin negatiivinen asia. Jopa eläinlääkäriin se menee kerta toisensa jälkeen hyvillä
mielin häntä heiluen! Koulutuksellisesti tuo tarkoittaa sitä, että se kestää kovemminkin sanomista ja toisaalta joskus vaatiikin sitä.
Se ei ole sen tyyppinen koira, että pienestä
ohjaajan pihahduksesta olisi heti asenteella "sori, lupaan etten enää koskaan tee noin". Toisaalta tämä samalla
antaa anteeksi ohjaajan tekemiä virheitä paremmin kuin pehmeä koira,
sillä se ei mene lukkoon, jos tekee väärin tai saa negatiivista palautetta. Jotain koiran luonteesta kertoo mielestäni sekin, että olin 14-vuotias
hankkiessani Cajon ja vaikka vastasin koulutuksesta yksin, sain kokemattomana kouluttajana siitä ilman suuria ponnisteluita
kiltin ja arjessa helpon koiran.
Urokseksi Cajo on varsin hellyydenkipeä. Rapsutukset ja halit kelpaavat sille aina ja itse asiassa se on veteraanivuosinaan oppinut
oikein vaatimaan huomiota. Kun vieraita tulee kylään, se menee muitta mutkitta sohvalle viereen makaamaan ja ottaa
kaiken ilon irti taputuksista, jollei sitten vieras suostu vaihtoehtoisesti viskomaan jotakin kulahtanutta lelua.
Pappakoira valtaa sängystä itselleen oman kokoisensa tilan (väistää kylläkin käskettäessä) ja omaa laajan sanavaraston. Se nimittäin
todella juttelee; kun sitä rapsuttaa, se pitää tietynlaista mörinää. Kun sitä kyllästyttää olla hierottavana, se pitää tietynlaista mörinää. Sängyn alta se taas
tuhahtelee illalla nukkumaanmennessä aivan omanlaisellaan äänellä ja huokaisee syvään. Energiatasoltaan Cajo on aika keskivertotolleri, temperamenttinen
mutta ei häiritsevän vilkas ja sisällä itse rauhallisuus. Tekemisen suhteen täysin passiivisia ajanjaksoja on
esim. omistajan kipeänä olon takia ollut muutaman kerran. Cajo ei ala tuhoamaan paikkoja, mutta selvästi se masentuu jos tekemättömyys/lenkittömyys jatkuu useita päiviä. Kestää
siis tekemättömyyden, mutta ei ole onnellinen silloin.
Cajo tykkää leikkiä ja sen suosikkileluja ovat vinkuvat pehmolelut sekä pienten koirien vinkulelut. Se ei ole edes pentuaikana rikkonut leluja, joten
leluvarasto on vuosien varrella kertynyt melkoiseksi. Leikkisyys ei ole vuosien varrella kadonnut mihinkään vaan
Cajo leikkii yhä paljon itsekseen leluilla, mutta varsinkin jonkun tullessa kylään/kotiin, se nappaa ensimmäisen
löytämänsä esineen lattialta (oli se sitten lelu, sukka tai sohvatyyny) ja kantaa sen tulijalle onnessaan - taka-ajatuksena tietysti, että tulija
heittelisi lelua sille. Muiden koirien kanssa se ei ole oppinut leikkimään leluilla yhdessä, vaan nauttii siitä, että
saa tehdä vieressä kyttäävän kaverin kateelliseksi leikkimällä ihan yksin. Muuten se kyllä tykkää leikkiä muiden koirien kanssa.
Cajo tulee pääosin hienosti toimeen
sekä narttujen että urosten ja pentujen kanssa ja se tykkää taatusti
jokaisesta ihmisestä maanpäällä. Osallistuin sen kanssa pari kertaa aikuisiällä tollereiden kimppalenkille, jossa
uroksia ja narttuja oli sekaisin, eikä kellään koirista ollut ongelmia keskenään. Cajon mielestä kaikki, jotka osoittavat vähänkin huomiota sitä kohtaan, ovat heti sen uusia ystäviä, on
siis hyvin avoin ja sosiaalinen.
Se pitää kovasti myös vauvoista, jotka tuoksuvat sen mielestä tosi hauskoilta. Aiemmin minulla oli hamstereita
lemmikkeinä ja Cajoa uskalsi turvallisesti pitää vieressä katsomassa niiden ollessa sylissä ja jättää häkin kanssa samaan tilaan. Ns. kaverikoiratoimintaa
se harrasti ihan epävirallisesti, ilman kouluttautumisia, käydessään silloin tällöin äitini tai minun kanssa vanhainkodilla useamman vuoden ajan.
Siitä hommasta se tykkäsikin, sillä hommassa yhdistyivät kaikki kivat asiat; huomion kohteena oleminen (ehkä temppujen esittely),
rapsutukset ja mahdollisesti herkkupalojen vastaanottaminen. Se käyttäytyy sisällä tarvittavalla rauhallisuudella, eikä sitä hetkauta, jos joku vähän tökkäisee
kylkeen rollaattorilla tai kiskaisee karvoista. Pyörätuolin alta se väisti vasta siinä kohtaa, kun oikeasti oli jäädä alle ;)
Cajon luonteen kohdalla on pakko mainita sen erityispiirre. Se on syntynyt esiintymään! Se on koira, joka kyllä tietää, miten
tuomari ja yleisö kiedotaan pikku tassun ympärille. Näyttelyissä esiintymistä se todella rakastaa ja nauttii siitä täysillä - mitä
enemmän yleisöä, koiria ja aploodeja sitä parempi. Sen karisma on sellaista, mitä en usko koiraan opettamalla saavan.
Cajon sisällä on vedenkestävä showkoira;
se silminnähden nauttii huomion keskipisteenä olemista, heiluttaa häntää kehässä koko ajan, mutta erityisesti huomatessaan
tuomarin katsovan.
Hauskaa siinä on se, että Cajo tarkkailee itse tuomarin liikkeitä ja arvioi, milloin on tosissaan aika skarpata. Se
on useamman kerran tehnyt loppukilpailuissa niin, että vilkaisee tuomaria ja huomatessaan tuomarin katsovan sitä, se
on alkanut poseerata entistäkin innokkaammin
häntä viehkosti heiluen
ja tuijottaen minua intesiivisesti silmiin. Juostessa se on Cajo, joka määrää tahdin, handleri vain pitää narusta kiinni.
Cajo on usein ollut kaikkein parhaimmillaan vasta ryhmäkehissä, se on mielestään suurien areenoiden koira. Mitä enemmän kilpakumppaneita
sitä innokkaammin se koittaa esiintyä edukseen. Sen silmistä näkyy onnellisuus, kun se on kehänauhojen sisäpuolella tai väkijoukon ympäröimänä
ja saa esittää temppuja + saa aploodeja.
Cajon mielestä näyttelyt eivät koskaan ole olleet tylsiä, vaan
sille yksi rakkaimpia harrastuksia, mikä varmasti on käynyt selväksi jokaiselle, joka sen on kehässä nähnyt :)
Olen ikuisesti kiitollinen tästä uskomattomasta koirasta!
|
Harrastukset
Nykyään Cajo viettää eläkepäiviä ja tekee vain satunnaisesti noutojuttuja, käy mejäilemässä harvakseltaan ja pääosin
lähinnä harrastaa temppujen tekemistä tai keittiötokoilua ruuan toivossa.
Kun hankin Cajon, oli ajatuksenani harrastaa koiran kanssa tokoa ja agilityä, mutta ei välttämättä kilpailla niissä. Agilityn aloitimme Cajon ollessa n. 2-vuotias.
Kävimme koulutuksissa aktiivisesti pari vuotta ja koska Cajo oli todella innokas ja nopea koira, päätin alkaa kisaamaan sen kanssa.
Sitten kuitenkin muutimme Turkuun, enkä autottomana voinut enää harrastaa sen kanssa. Cajo osallistui kuitenkin muutamiin möllikisoihin
ja voittikin jopa yhden kisan. Agility on Cajolle se juttu, joka saa sen silmät säihkymään vielä 12-vuotiaanakin :) Sille taatusti
rakkain harrastus.
- Video Cajosta
agilityssä 4-vuotiaana
- Cajo 4-vuotiaana, pujottelu
- Video Cajosta agilityssä lähes 11-vuotiaana
- Cajo agilitaamassa 12-vuotiaana
Näyttelyt Kasvattajan toivomuksena oli, että Cajoa käytettäisiin parissa näyttelyssä. Cajo pärjäsikin yli odotusten ja
vastaanotti ekassa nuortenluokan näyttelyssään SERTin, CACIBin ja oli PU2. Siitä se ajatus sitten lähti ja loppu onkin historiaa.
Suureksi yllätyksekseni siitä tuli yksi menestyneimpiä tollereita Suomessa. Se on voittanut ainoana tollerina viisi kertaa putkeen
Parhaat Liikkeet -kiertopalkinnon TollerShowssa ja valioitui vielä 9-vuotiaana Ruotsin näyttelyvalioksi Ruotsin arvostetuimmassa vuosittaisessa näyttelyssä, Stora Stockholmissa,
ollen PU1, ROP ja ROP-vet :) Se oli VSP myös Stora Stockholmissa vuonna 2003 ja 2004 saaden samalla tittelit Ruotsin voittaja ja Pohjoismaiden voittaja.
Cajo on ollut myös kahdesti ROP ja kerran VSP Suomen Voittaja -näyttelyssä Helsingin messukeskuksessa, messarin ROP-veteraani ja kolme kertaa
ollut "niin lähellä mutta silti niin kaukana" eli sijoittunut paras uros kakkoseksi. Vuonna 2005 se voitti tollereiden erkkarin TollerShown Best in Shown ja BIS-VET (sekä PU4) se oli TollerShowssa
2008. Ruotsin suuressa Tollarspecialenissa se oli BIS öppen klass ja PU2 vuonna 2006, samaisena vuonna se oli myös Suomen TollerShown PU2. Vielä veteraaniluokassakin se
sijoittui lähes joka kerta PU-luokassa ja sai myös useamman BIS-VET-sijoituksen :) Maailman voittaja -näyttelyssä vuonna 2008 se voitti MVV-tittelin ollen ROP-VET ja valittiin
BIS-VET-kehän finaalissa maailman kuuden parhaan veteraanin joukkoon. Silloinkin rotukehässä oli läheltä piti -tilanne, sillä se
nappasi lopulta Vara-SERTin, PU1:n saadessa SERTin. Myös MV:n yhteydessä järjestetyssä suuressa Tollar circuit showssa Cajo oli PU2 ja sai sielläkin vara-SERTin sekä oli VSP-VET.
Maailman suurimpaan arvonäyttelyyn Cruftsiin Englantiin sillä olisi ollut osallistumisoikeus vuosina 2002 - 2010, vain vuotta 2008
lukuunottamatta, joskaan valitettavasti
meillä ei koskaan ollut sinne käytännön syistä mahdollisuutta lähteä. Sinä vuonna, kun Cajo täytti 10 vuotta, tuli voimaan uusi kansainvälinen titteli, C.I.E., jonka
iloisena yllärinä siten vielä siten saimme; yhteensä CACIBeja Cajo oli kerännyt 18 kappaletta (kaikki muut Pohjoismaista, mutta yksi Virosta).
Cajo on ihannekorkuinen uros, rakenteeltaan hyvin tasapainoinen ja kaikin puolin liioittelematon.
Se liikkuu pitkällä, joustavalla ja maatavoittavalla askeleella ja
on säilyttänyt helponnäköisen liikuntansa vielä 12-vuotiaanakin. Ennen kaikkea se kuitenkin
yksinkertaisesti rakastaa esiintymistä ja säteilee saadessaan olla huomion keskipisteenä!
- Video Cajosta näyttelyissä
(Maailman voittaja 08, voittaja 07, SNJ 08, Stora Stockholm 2008)
Taipparit jäivät meille murheenkryyniksi. Cajon hankkiessani en tiennyt taippareista juuri mitään ja vuonna 1999 ne olivatkin vielä
tollereiden keskuudessa melko harvinaisia. Kiinnostukseni taippareihin heräsi siinä kohtaa, kun Cajo oli kerännyt näyttelyistä kolme SERTiä.
Riistaan se pääsi tutustumaan vasta yli 2-vuotiaana. Cajo toimi kotimaastoissa pääosin kivasti,
mutta koepaikalla hakuruudun uudet tuoksut veivät sen nenän mennessään. Yritysten joukossa oli myös pari "läheltä piti" -yritystä,
mutta viimeinen riista jäi silloinkin tuomatta. Kanin se olisi varmasti jäljen päästä tuonut, sillä se on Cajon mielestä aina
ollut superihana. Riistoista Cajo on nähnyt lokin, variksen, kyyhkyn, sorsan, fasaanin ja kanin. Lokit, fasaanin, sorsan ja kanin se ottaa hyvin mielellään, mutta
varisten kanssa into on vaihtelevaa; toisinaan se on hyvinkin kiihkeä niiden suhteen, mutta toisinaan esim. pitkän päivän ajan
seisseet varikset eivät sen suosikkeja ole. Jälkiviisaana olen miettinyt, että Cajon kanssa taipparit olisivat vaatineet
suunnitelmallista työtä häiriöharjoitusten (toisten koirien hajut ja yleisö) muodossa, eikä sen kanssa riittänyt pelkkä kylmiltään taippareihin meneminen,
mitä useamman kerran kokeilin. Se olisi myös vaatinut jämäkämmän ja vaativamman ohjaajan.
Cajon hakutyöskentelyn plussia ovat sen kyky laajaan ja itsenäiseen työskentelyyn, se löytää riistat hyvin, mutta
työskentelee helposti itselleen. Se on myös erinomainen markkeeraaja.
- Video Cajosta palauttamassa hausta variksen (myös jälkimmäisen
agilityvideon lopussa on kanin palautus jäljen päästä)
MEJÄ. Koirakerhon järkkäämän tutustumispäivän jälkeen vetelin Cajolle muutaman jäljet ja sen jälkeen osallistuimme kokeeseen. Turhan nopeasti kylläkin,
sillä nollahan sieltä napsahti. Laukausvarmuus tuli kuitenkin testattua, sillä Cajo ei ollut ennen mejäkoetta kuullut haulikon laukauksia, mutta ei reagoinut
mitenkään kokeessa ;) Kokeessa oli ehkä myös mukana vähän huonoa tuuria, Cajo sai päivän viimeisen jäljen ja oli odottelusta jo selvästi väsynyt.
Jäljellä se ei sitten ollutkaan oma itsensä, vaan riistajäljille ensin eksyttyään lopetti kauhukseni jäljestyksen toisen osuuden alussa. Tuomari
oli kuitenkin kannustava ja sanoi
koiran olevan lupaava, mutta kaipaavan lisää harjoitusta. Oma innostukseni kuitenkin lopahti vuosiksi ja vasta kesällä 2007
kaivoin mejätarvikkeet uudestaan esiin. Tuolloin Cajosta olikin kuoriutunut rauhallisempi ja tarkempi jäljestäjä. Ilmoittelinkin
sitä kokeisiin, joihin valitettavasti emme mahtuneet mukaan. Cajon jäljestysharrastus sai siispä jatkua eläkepäivillä vain
hupiharrastuksen muodossa.
Vielä vanhoilla päivillä Cajon hajuaisti toimii hyvin ja itse asiassa siitä on tullut huomattavasti maavainuisempi (nuorena käytti paljon ilmavainua)
ja se tekikin ehkä parhaan jäljestyksensä lähes 12-vuotiaana.
TOKOa Cajo on harjoitellut lähinnä ilman kisatavoitteita. Se osaa ALO-liikkeet ja varsinkin seuraaminen on sillä hyvää.
Muita lajikokeiluita vuosien varrella oli VEPE, jota testailimme SNJ:n kahdella kesäleirillä. Cajo oppi hyppäämään kumiveneestä, sen pidemmälle ei ehditty.
Tätä olisin halunnut harrastaa, sillä Cajolla on luontainen halu pelastaa ihmiset vedenvarasta ja se on vahva uimari. Valitettavasti vepetreenejä ei kuitenkaan
ollut mailla halmeilla, mutta laji vaikutti oikein kivalta.
Näiden lisäksi Cajo osaa vinon pinon temppuja, kuten vilkuta, orava, orava-asennossa vilkutus, namin pitäminen kuonon päällä ja sen heittäminen ilmaan ja kopin ottaminen,
pyöriminen itsensä ympäri, kieriminen maassa, jalkojen läpi pujottelu, käsillä muodostetun renkaan välistä hyppääminen, haukkuminen, puhuminen (erilaisia ääniä),
huulten lipaisu, antautuminen, "kuole" (makaa täysin liikkumatta kyljellään), ryömiminen, oikea ja vasen tassu, kumartaminen ja tassujen nostaminen tuolille. Vain mielikuvitus
on rajana.
- Temppuvideo, Cajo 10 vuotta videolla
- Video Cajosta taituroimassa ilmapallon kanssa
|
|
|
|
|
