Sukutaulu:
Sukusiitosprosentti (6 polvella): 1,17% (KoiraNetin mukaan 0,3 %)
SE UCH LPI
Digby Tollers Power King
A/A 0:0 |
SE JVA
Lönnlövets Nougat
A/A 0:0 |
LPI LPII
Ducktoller's Curry
A/A 0:0 |
SE TVA, SE UCH, LPI LPII LPIII
Lönnlövets Piggelin
ua 0:0 |
SE JVA, SE MVA(N) & DK MVA
PMJV-03 SEV-06
Lauvstuas Snowline Zwinging Betty
A/A 0:0 |
NO & DK MVA
Shaggy Toller's Zilver Zimba
A/A 0:0 |
SE JVA & NO JVA, POHJ MVA NO MVA DK MVA SE MVA(N) SE V-08 MV-08 MVV-10 BISS
Lauvstuas Zamantha Fox
A/A |
SE MVA(N) & NO MVA NO V-08
Allydor's Unifly To Arrive
A/A 0:0 |
C.I.E. & SE MVA(N) V-01 V-02 V-05
EEV-02 PMV-03 SE V-04 MVV-08 BISS
Hingstbackes Red-Cajo
B/B 0:0 |
Applehill's Ok Zeiban
A/A |
Trindy's Happy World
A/A |
SE TVA, SE JVA, C.I.E. FI MVA POHJ MVA DK MVA NO MVA SE MVA(N) LPI LPII LPIII SE V-04 SEV-10 BISS
Allydor's Penny Alhena
B/B 0:0 |
LP1
Bluenosers Red Jacket
ua |
TJH
Allydor's Kelly La Superba
ua 0:0 |
|
|
ua = utan anmärkning, terve
|
|
|
Duckyn tarina
Jo vuonna 2004 aloin suunnitella toisen tollerin hankintaa. Vuonna 2005 Cajoa kysyttiin upealle ulkomaalaisnartulle, jolla
valitettavasti todettiin vähän ennen astutusta silmäsairaus, joten pentusuunnitelmat kaatuivat siihen. Samana vuonna
Cajolle syntyi Ruotsiin pentue kolmoisvalio Pennyn (Allydor's Penny Alhena) kanssa. Kesällä 2007 päädyin kysymään
tästä pentueesta peräisin olevan Alicen omistajalta Sofialta hänen aikomuksistaan pennuttaa Alice. Se oli vaikuttanut
näkemäni ja kuulemani perusteella kaikin puolin minun tyyppiseltäni tollerinartulta, samoin kuin sisarensa Tillykin. Joulukuussa
2007 tapasin Alicen kolmatta kertaa livenä ja ajatus sen mahdollisesta pennusta tulevaisuudessa vahvistui.
Välissä harkinnassa oli kiinnostava kotimainen pentue, mutta päädyin lopulta odottamaan Alice mielessäni.
Kesällä 2008 sain kuitenkin yhteydenoton Hollannista koskien Cajon jalostuskäyttöä ja keväällä 2009
narttu siemennettiin Cajon pakastespermalla. Koska olin pitkään haaveillut Cajon pennusta, käyttänyt
monta kuukautta tutkiessani yhdistelmän taustoja ja ihastunut narttuun sen ollessa Suomessa,
halusin tästä yhdistelmästä pennun. Siemennys kuitenkin epäonnistui kaikkien pettymykseksi ja jouduin unohtamaan
haaveeni
Cajon pennusta. Olin
vihdoin varma, että koko ajan mielessäni ollut Alicen pentu, ja
tämä yhdistelmä todella olisi se, mistä toivoisin pennun saavani. Jo parin päivän kuluttua alkoi Alicen juoksu. Olin ollut
saanut olla uroksen etsinnässä mukana, joten olin onnekkaassa tilanteessa tietäessäni jo yhdistelmän taustat.
Urokseksi oli päätetty ruotsalainen monitoimitolleri "Piper", jonka olin livenä nähnyt pikkupentuna sen ollessa
BIS-pentu Tollarspecialenissa 06 ja seuraillut sitä netin välityksellä sen syntymästä lähtien.
Myöhemmin katselimme sitä Sofian kanssa Tukholman MV-näyttelyssä 2008. Piper on metsästyskokeissa korkeasti palkittu uros ja pentujen sukutaulussa yhdistyy
moni mielenkiintoinen ja tuloksiltaan hyvin monipuolinen koira, osa aiemmista pentusuunnitelmistani tuttuja. Pentueen
emään Aliceen olen päässyt tutustumaan usean Ruotsin-vierailuni aikana, jolloin olen myös tavannut Alicen emää
Pennyä, Tilly-siskoa ja Nemo-veljeä, joista kaikista pidän kovin paljon. Alicen isä taas on oma koirani Cajo. Myös Piperin sukulaisista olen nähnyt muutamia.
Ensimmäisen kerran kävin pentuja Ruotsissa katsomassa niiden ollessa 4-viikkoisia. Samalla reissulla
pääsin paremmin tutustumaan pentujen isään Piperiin. Pennuista yksi
oli kuvien perusteella ollut suosikkini
oikeastaan ekoista kuvista lähtien, ja oli livenäkin toinen kahdesta suosikistani. Pennut olivat kuitenkin
vielä kaikki kovin saman oloisia syliin tahtovia pehmoleluja.
Valinnan olin siksi päättänyt tehdä vasta, kun pentujen luonteet ja rakenteet tulisivat paremmin
esille. Vaikka olin toisella vierailukerrallani varannut pari päivää valitsemista varten, ei silloin mennyt kauaakaan,
kun jo tiesin, kenet epäilemättä tahtoisin.
Tyttö numero 5, oli jälkikäteen ajateltuna ihan sattumalta eka,
joka rynnisti pentuaitauksessa olevan "agilityputken" läpi eestaas tullessani aitauksen luo.
Myöhemmin se tapitti tiensä sydämeeni ja toimi tytöille tekemissäni pienissä testeissä
juuri niin kuin toivoin pennun toimivan :) Ne seikat, jotka aiemmin olivat mietityttäneet pentujen välisissä eroissa, olivat
nyt loksahtaneet paikoilleen. Harakkaan ja sorsaan pentu iski empimättä hampaansa ja koitti raahata saaliin talteen.
Muutoin se sen sijaan vaikutti melko kiltiltä ja rauhalliselta pennulta, tolleripennun uteliaisuuden rajoissa ;)
Tärkein seikka oli lopulta kuitenkin, että se vain tuntui ja näytti "minun pennultani",
eikä tunnetta varmasti ainakaan vähentänyt, että tämä oli se pentu, joka tuli monta kertaa videoita kuvatessani
katsomaan nappisilmillään kohti kameraa
ja myös se, joka istui aidan vieressä tuijottamassa intensiivisesti riistapussia aidan toiselle puolen jo
ennen kuin linnut otettiin esiin:) Pentu tuntui oikein viimeistelevän valintani ;)
Mutkia pentuprosessissa oli mainittujen lisäksi niin monta, että usko meinasi loppua moneen kertaan, mutta uskottava se on,
kun sängyn alla lopulta tuhisee karvainen otus.
Luonteesta
Etsiessäni pentua tiesin, mitä ominaisuuksia koiralta haluan. Vaikuttaa siltä, että olin onnekas, sillä
Ducky on osoittautunut luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan sellaiseksi, mitä olin pitkään etsinyt.
Se on pienikokoinen ja ketterä narttu, päättäväinen ja hyvin nopea liikkeissään. Se ei kuitenkaan
hösellä turhia vaan se keskittyy tarkkaavaisesti sille annettuihin tehtäviin. Sillä on olemassa tärkeä taito: rauhoittumiskyky.
Sillä on hyvä itseluottamus, joten esim. hakuruudussa tai agilityssä kauas irtoaminen ei ole sille ongelma.
Ducky on luonteeltaan hyvin miellyttämisenhaluinen;
se haluaa työskennellä yhteistyössä ja yrittää aina parhaansa. Siitä näkee, kuinka se nauttii saadessaan tehdä oikein ja oivaltaessaan, mitä
siltä haluttiin. Näiden parin vuoden aikana olen vähitellen oppinut, että Ducky ei ole sentyyppinen koira, joka pelleilisi, vaan
jos se suorittaa tehtävän jotenkin väärin, niin se ei vain ole tiennyt, mitä olen sen halunnut tekevän.
Sen vuoksi sen kouluttaminen on varsin antoisaa, sillä voin luottaa siihen, että se yrittää aina parhaansa.
Ducky tosissaan nauttii työskentelystä itsessään (niin Nomen, Tokon kuin agilitynkin kohdalla), joten
motivointivaikeuksia sen kanssa ei ole missään vaiheessa ollut. Palkaksi sille kelpaavat niin kehut,
lelut kuin ruokakin, sillä Dee on paitsi pohjattoman
ahne ruualle (toko-ohjaajamme mukaan ahnein hänen näkemänsä koira...), myös erittäin leikkisä ja taistelutahtoinen.
Sille on selvästi tärkeää, että se tietää tekevänsä oikein, joten jo pelkät
kehut riittävät usein saamaan sen onnelliseksi. Treenatessa se kestää useita toistoja, joten esim.
tokossa sen kanssa voi hyvin hioa jotakin liikettä monta kertaa putkeen koiran väsymättä ja motivaation ainakaan päällepäin mitenkään kärsimättä.
Ducky on hyvin työintoinen ja suorittaa sille annetut tehtävät lajista riippumatta täysillä. Sen työskentelyinto ei ole toistaiseksi pettänyt, vaan
se on aina yhtä onnessaan
päästessään tekemään. Sen kouluttaminen on ollut aina jotenkin hirveän mutkatonta ja suoritukset varmoja, nautin
sen takia hirmuisen paljon sen kanssa työskentelystä. Käyttöominaisuudet olivat yksi tärkeä krteeri pentua etsiessäni ja
sitä myös sain. Dyckylla on hyvin vahva riistavietti, ja se poimii epäröimättä suuhunsa myös tienposkesta löytämänsä vanhat linnunraadot, joita se
jotenkin aina onnistuu bongailemaan. Tuo otus näyttää
maailman onnellisimmalta koiralta saadessaan kantaa lintuja ja se onkin aivan pikkupennusta asti suhtautunut
riistaan jopa intohimoisesti. Niin riistoista kuin dameistakin otteet ovat luonnostaan syvät, se ei
koskaan roikota esineitä eikä riistoja. Kantaminen on Duckylla muutenkin pinnassa; sillä on tapana napata suuhunsa lenkin varrella eteen
osuneita keppejä tai rojuja - sen mielestä on esimerkiksi hurjan hauskaa poimia
löytämänsä trippipurkki/jogurtti- tai oluttölkki suuhunsa ja se voi kantaa sitä onnessaan melkein kilometrinkin matkan hihnalenkeillä.
Työskennellessään Ducky tekee tehtävät vauhdilla, mutta suorituksen jälkeen se rentoutuu, eikä jää kiihtyneeseen tilaan. Siltä löytyy
hyvä on-off-nappi; se on rauhallinen olotilaltaan kun mitään ei tapahdu, mutta aina valmis, jos sen haluaa tekevän jotakin. Vaikka Ducky on
energinen ja nauttii juoksemisesta, se kestää hyvin myös toimettomuutta, eikä siis ala tuhota paikkoja tai ns. hyppiä seinille joutuessaan olemaan vailla
toimintaa useiden päivien ajan. Kotona se on rauhallinen ja käytännössä varsin huomaamaton koira, joka suurimman osan ajasta
vain torkkuu jossakin tyytyväisenä. Tuhoja Ducky ei pentuaikana tehnyt lattialta löytämiään kyniä, deodoranttia ja vastaavaa pikku nakerreltavaa
lukuunottamatta (myös yhden epäonnisen kännykän ja kaivautui kerran housujen taskun läpi syömään sinne jääneet namit).
 Perusluonteeltaan Ducky on varsin sosiaalinen ja
ainakin toistaiseksi tykkää kaikista koirista rotuun ja sukupuoleen katsomatta, joten luvan saadessaan menee mieluusti leikkimään.
Vieraisiin ihmisiin
se suhtautuu suurella sydämellä, kaikki sille juttelevat ihmiset ovat samantien sen uusia ystäviä ja saavat kyllä nenäpusun, jos erehtyvät
sen luokse kumartumaan.
Toisaalta huolimatta siitä, että Ducky on hyvin sosiaalinen, itse työskentely ja yhteistyön tekeminen on sille paljon tärkeämpää kuin ympäristön tapahtumat. Se sulkee
työskennellessään ympäristön ulkopuolelle, eikä ota siitä juurikaan häiriötä.
Arki Duckyn
kanssa on ollut mutkatonta, mihin
vaikuttanevat pääosin kaksi seikkaa:
se, että Ducky ei juuri koskaan kyseenalaista käskyjäni vaan on hyvin kuuliainen, ja toisaalta se,
että se suhtautuu ympäristöönsä ja uusiin tilanteisiin reippaasti ja rohkeasti. Ducky vaikuttaa kaikin puolin
sopeutuvaiselta & tasapainoiselta otukselta. Se on vieraassa paikassa samantien kuin kotonaan, eikä sitä stressaa
puikkelehtia/olla väenpaljoudessa, vaan
se osaa sulkea hälyn pois mielestään. Esim. paikallisbussissa se rauhoittuu jalkoihin, eikä välitä käytävällä liikkujista.
Se suhtautuu myös rohkeasti ja ystävällisesti
uusiin tuttavuuksiin, kuten hevosiin.
Itsesuojeluvaisto sen sijaan ei tällä koiralla tunnu olevan aina kaikkein korkein tai sitten takana on vaan asenne, että se uskoo pystyvänsä
mihin tahansa ;) Ducky kun on aina harrastanut loikkia ja pomppuja aiheuttaen sydämentykytyksiä omistajalleen. Se juoksisi todennäköisesti
pystysuoraa kallionseinämää hetkeäkään miettimättä alas, jos sanoisin sille alhaalla olevan jotain kivaa...
Ducky on kuitenkin myös varsin hellä koira; se nauttii
läheisyydestä ja mieluiten varmasti nukkuisikin aina kylki kyljessä tai sohvalla litistyneenä selkänojan ja ihmisen väliin.
Luvan saatuaan se pomppaa varmasti
samantien sänkyyn, ryömii kiinni kylkeen ja tunkee nenänsä tyynylle vasten poskea.
Pentuna se tallusteli jopa omasta tahdostaan välillä syömään puruluuta kainalooni, jos makasin sängyllä.
Vedessä läträäminen on sen mielestä kivaa kaikessa muodossa ja
niinpä Ducky osallistuukin usein kukkien kastelutuokioihin
virallisena valvojana ja parasta viihdettä on pyydystää suullaan suihkutettavaa vettä/juoda suoraan suihkusta. Tai läiskyttää vesikupista vettä -
tämä tosin on onneksi sitten pentuajan jo jäänyt... :)
Duckyn kohdalla olen oppinut,
että ovi ei ole este - se voi olla vain pieni hidaste, kun jotakin todella tahtoo ;)
Harrastukset:
Duckyn kanssa on ajatuksena harrastaa tavoitteellisesti TOKOa ja NOMEa. Tällä hetkellä näyttää siltä, että myös agility nousee tavoitelistalle.
Taipumuskokeen (NOU1)
se läpäisi 14 kuukauden iässä ensiyrityksellä lokakuussa vain kuuden viikon harjoittelun jäljiltä :) Lähtötilanne elokuussa oli, ettei
se ollut tehnyt koskaan hakuruutua ja oli tehnyt laahausjäljen kerran. Hakua dameilla ehdimme ennen koetta
harjoitella muutamia kertoja, mutta oikean hakuruudun variksilla Ducky pääsi tekemään vasta kokeessa ekaa kertaa, koska emme ehtineet
varisruutua ennen koetta treenata.
Kanijälkeä ja lokinnoutoa treenasimme niitäkin vain kahdesti ennen starttia. Taipparit olivat sen kohdalla siis aidosti taipparit :)
NOMEn osalta oli alunperin ajatuksissa startata heti 2011, mutta kesä hurahti ohi muissa harrastuksissa ja NOMEn treenaaminen jäi lähinnä
pariin harjoituskertaan. Kesän aikana Ducky kuitenkin pääsi tutustumaan uusiin riistalintuihin ja otti ne kaikki innokkaasti, varmoilla otteilla.
Se on myös paremman puutteessa
harjoittanut omatoimi-NOMEa etsimällä linnunraatoja lenkillä. Koska tuo koira tuntuu nauttivan eniten juuri Nomesta,
jatkamme harjoituksia ja starttaamme alokkaassa 2012.
TOKOssa ensimmäinen kisamme oli kesäkuussa 2011 ja
kolmella kokeella välitavoite TK1 tuli täyteen, kun Ducky nappasi toistaiseksi parhaat pisteensä 198/200 p., KP:n ja luokkavoiton heinäkuun 2011 alussa.
Tällä otuksella on asenne ja
tekemisenmeininki niin
kohdallaan ihan jokaisella treenikerralla, että se tulee varmasti jatkossakin tokokentillä nenäänsä näyttämään. Duckyn mielestä TOKO on k-i-v-a-a!
Agility ilmaantui kalenteriimme kesällä 2011 vähän sattuman kautta. Jonkinmoisia taipumuksia agilityyn Ducky tosin osoitti pentuiässä
päästessään käväisemään agilitykentällä ja pomppaamalla sieltä pois jääkiekkokaukalon 1,2-metrisen reunan yli ;) Kun sitten saimme
painostusta lajin pariin ja Ducky todettiin mediksi, niin löysimme itsemme agilityn tavoiteryhmästä syksyllä 2011 ja hurahdin taas lajin pariin. Ducky
jatkaa Nooran tavoiteryhmässä myös kevään 2012. Sen vahvuuksia ovat nopeus, säpäkkyys ja kuuliaisuus, sitä on mielettömän hauskaa ja palkitsevaa treenata.
Näyttelyistä Duckylla on SERT, VSP, 2 x vara-SERT, pari PN-sijoitusta, useita Erinomaisia ja käyttöluokan voittoja. Se suoritti MH-luonnekuvauksen lokakuussa 2011
saaden aikalailla näköisensä arvion.
MEJÄ onkin sitten se meidän "tavoitteeton harrastus", jota harjoitetaan vain koiran iloksi ja aktivoimiseksi pari kertaa vuodessa.
Ducky on alusta lähtien osoittautunut varsin jälkiuskolliseksi kulkien aivan jäljen päällä sitä tarkasti seuraten, joten sen kanssa
mejäily on ollut mukavaa. Omistaja ei (koiran kannalta valitettavasti) kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä kokeisiin asti taida lajiin oikein syttyä,
joten näillä näkymin koestartit tämän lajin osalta jäänevät. Jollei tästä sitten tule eläkelaji aikanaan ;)
|
|
|
